Konservaattori (AMK) | konservointi | päiväopinnot

Konservointi on poikkitieteellinen tieteenala, jonka tarkoituksena on kulttuuriperinnön säilyttäminen. Konservoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä toimia, joilla kulttuuriperinnön tuhoutumista voidaan hidastaa tai ehkäistä.

Mitä konservointi on?

Konservointi jaetaan tekniseen eli käytännön konservointiin sekä säilyttävään eli ennaltaehkäisevään konservointiin. Museoiden, kirjastojen ja arkistojen kokoelmanhallintatyö on merkittävä osa konservaattorin toimenkuvaa, kuten myös yksittäisten esineiden konservointi.

Konservointiin liittyy hyvin olennaisesti esineiden dokumentointi, johon kuuluvat materiaali- ja menetelmäanalyysit, analyyttinen valokuvaus, vauriokartoitukset sekä kulttuuri- ja taidehistoriallisten kontekstien selvittäminen. Jokaisesta konservointikohteesta tehdään tarkka konservointiraportti.

Kemiaan ja biologiaan pohjautuvat materiaalianalyysit ovat konservoinnin ongelmanratkaisussa keskeisiä. Tämän lisäksi opintoihin kuuluu opintoja mm. museologiasta.

Koulutuksen sisältö

Koulutuksessa perehdytään pääasiassa epäorgaanisista materiaaleista valmistettujen kolmiulotteisten kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden konservointiin. Kohteet vaihtelevat arkeologisista löydöistä teolliseen kulttuuriperintöön, koostuen usein monista eri materiaaleista.

Konservointiosaaminen rakentuu teoriaa ja käytäntöä yhdistävillä opintojaksoilla, joilla tulevat tutuiksi konservoinnissa yleisesti käytetyt materiaalit ja tutkimusmenetelmät. Konservointiprosessin hallinnassa on tärkeä tunnistaa kohteisiin liittyvät merkitykset ja arvot ja ymmärtää niiden vaikutus konservointipäätöksiin ja kulttuuriperinnön hoitoon.

Opintoihin sisältyy työelämän kanssa toteutettuja projektikokonaisuuksia, jotka usein liittyvät materiaalitutkimukseen, kokoelmanhallintaan, riskikartoituksiin ja uusiin teknologioihin Projektikokonaisuuksiin olennaisesti liittyviä teemoja ovat

• Konservointialan tutkimus
• Kokoelmien säilytys ja käyttö
• Saavutettavuus
• Osallistaminen
• Yhteisöjen kanssa toimiminen
• Kestävä kehitys

Konservaattoriopintojen aikana tehdään runsaasti työelämäyhteistyötä ja -projekteja, jotta opiskelijat saavat tuntuman työkenttäänsä. Tutkintoon sisältyy työharjoittelu, jonka voi halutessaan suorittaa ulkomailla. Myös vaihto-opiskeluun ulkomaisissa korkeakouluissa on hyvät mahdollisuudet.

Opiskelun loppuvaiheessa opiskelijat tekevät omaan alaansa liittyvän laajan opinnäytetyön, joka voi olla yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä. Käytännön osuus on yleensä jonkin esineen konservointi. Teoriaosuus sisältää konservointisuunnitelman, dokumentoinnin, tutkimustulokset ja historiallisen osuuden. Myös teoreettiset tutkimuspainotteiset opinnäytetyöt ovat olleet konservoinnin koulutusohjelmassa yleisiä.

Konservointi on museoammatti ja suurin osa konservaattoreista työskentelee museokokoelmien parissa. Laaja materiaali- ja kokoelmanhallintaosaaminen antaa hyvät valmiudet työskennellä asiantuntijana kokoelmanhallintaan liittyvissä tehtävissä muuallakin kuin museoissa.

Konservaattoriksi päiväopinnoissa

Päivätoteutuksessa opiskelu on kokopäiväistä ja opinnot edellyttävät keskimäärin 40 tunnin työpanosta joka viikko.

Lähiopetusta on pääsääntöisesti 4-5 päivää viikossa ja päivät koostuvat opintojakson sisältöjen mukaisesti esimerkiksi luennoista, tehtävistä sekä työskentelystä konservoitavien kohteiden parissa. Opintojen aikana voidaan toteuttaa myös vierailuja ja oppimisprojekteja erilaisissa työelämäkohteissa.

Opetussuunnitelmaan sisältyvät kaksi kymmenen viikon pituista harjoittelujaksoa ajoittuvat 2. ja 3. vuoden keväälle ja ovat kokopäiväistä työskentelyä työharjoittelupaikassa, esimerkiksi museoissa, arkistoissa tai konservointialan yrityksessä.